Vienan Karjalassa oli 1800-luvun lopulla kylä, jonka ortodoksipapin kerrottiin pystyvän herättämään kuolleita henkiin kirkonmenoja varten. Tarina miehestä levisi hitaasti kansan keskuudessa ja päätyi lopulta Pietarin piispanistuimeen asti. Sieltä lähetettiin isä Patrov tutkimaan asiaa ja myös huhua, jonka mukaan Karjalan perämetsissä palvottiin Lotsius-nimistä pakanahenkeä. Isä Patrov pääsi tuohon Kimenk-nimiseen kylään, tutki sen papin toimia pitkään, kuulusteli kyläläisiä, mutta joutui lopulta toteamaan papin olevan uskossaan vahva ja ettei taikauskosta ole mitään todisteita. Tuo pappi oli ennen kotiseuduilleen palaamistaan ollut Yhdysvaltain Milwaukeessa rataporukoissa ja oppinut siellä sanomaan Vapahtajaa Lord Jesukseksi, mikä oli sitten vääntynyt näiden oppimattomien ihmisten parissa muotoon Lotsius. Tältä osin kaikki oli kunnossa eikä kuolleista herättämistäkään voitu näyttää toteen. Isä Patrov päätti viimein antaa asian olla ja palasi Pietariin.

Vainajien herättämisestä kertovat tarinat jäivät kuitenkin elämään ja viimein siitä kuuli myös porvoolainen kauppias Kaarle Raistamo, joka oli rikastunut puu- ja tervakaupalla. Hän kulki ajoittain Kannaksella ja Vienan Karjalassa uusi ja varmasti harvinainen kamera mukanaan. Raistamon perikunta lahjoitti myöhemmin kameran ja valokuva-arkiston Kansallismuseoon, jossa sitten huomattiin eräs varsin erikoinen valokuva. Se oli otettu Kimenkin raitilla, jossa kylän pappi taluttaa vanhusta kohti tsasounaa. Kuvan taakse K. Raistamo oli kirjoittanut: "Venäläinen pappi pitää vanhasta miestä tukea, sillä tämällä on nivelet lahonnu. Silmät on madot syöny ja naama on märäntyny mustaksi. Taatto on kuolleena ollut varsin kuukauden jo".