Karamellitehtailija Kendo D:n karamellitehtaalla meni vähän huonosti. Johdon epäpätevyyden takia talous oli kuralla, minkä takia tuotantoa piti supistaa eli pienentää työhuoneita eli amputoida työntekijöistä kappaleita, käyttää karamellien valmistukseen vain halvimpia korvike- ja kuona-aineita, ja siirtää johtajan toimisto katuojaan. Jälkimmäisestä ei aiheutunut suuriakaan muutoksia, sillä johtajan usein toistuvat inspiraatioreissut päättyivät useimmiten nimenomaan ojaan. Sitten sieltä näkyivät vain jalkapohjista roikkuvat pinkeät tuonikohjut.

Vikapää taloudelliseen ahdinkoon piti tietysti löytää. Onneksi tehtaaseen oli rakennettu operationaalinen haastattelu- eli käytännössä kuulustelujärjestelmä. Kohdehenkilö kiinnitettiin jykevään tuoliin, kiihdytetiin lähes valonnopeuteen ja törmäytettiin antureiden ympäröimään metalliseinään. Syntyneestä alkeishiukkasryöpsähdyksestä voitiin sitten säteilymittarilla lukea totuus juuri sellaisena kuin se kulloinkin haluttiin nähdä. Nyt ei todellakaan haettu hitautta ja turvalllisia tilanteita, mutta tehtaan koko väliportaan pikkupomojen törmäyttämisessä meni niin kauan aikaa, että ojaansa rentoutumaan lötkähtäneen Kendon mukissa oleva kaakao ehti jäähtyä, homehtua, kivettyä, pusertua öljyksi ja palaa vahtimestarin traktorin moottorissa muuttuen epäsäännölliseksi sahaamiseksi varikon ja kylän kaikkien olutkuppiloiden välillä. Tästä syystä kyseinen vahtimestari jäikin johtajan itsensä lisäksi tehtaan ainoaksi työntekijäksi kattavan taloustutkimuksen kurimuksessa.

Lähistöllä olevalta kylän 18:nneksi suurimmalta rehabilitointileiriltä kantautuva viimeinkin kiinni saadun Aseksuaaliliiton selibaattisiiven jäsenistä tippurisumutteella houkuteltu karjahtelu ja kirkuminen hätkähdyttivät Kendon asteittain hereille. Tyhjäksi porattu kaakaomuki sai jäädä viettämään eläkepäiviään ojaan, kun isäntä itse ponnahti tarkastelemaan automaattista kuulustelupöytäkirjaa. Mmm, joo-o. Kvarkkipurskeet kertoivat selvästi, että syyllinen oli saatu kiikkiin. Toisaalta jos seismogrammin paperinauhan käänsi nurin, tulos oli täysin päinvastainen eli kaikki paitsi syyllinen oli juuri muussattu kyselytunnelissa. Kumpi sitten mahtoi olla totta?

Ei auttanut muu kuin tehdä kaikki taas itse ja perinteisin keinoin. Onneksi talonmies näytti vielä olevan palkkalistoilla, joten siitä vaan ukko penkkiin ja ujeltamaan. Törmäyttimestä saatavan informaation hän kirjasi ylös ruutukynällä lyijypaperille, jottei fakta katoaisi liian herkän teknologian heikkouksiin. Tällä kertaa tuloksia ei voinut enää lukea väärin ja myönnettävä se oli, että taisi se talouden syntipukki olla johtaja itse. Käppyrät paperilla todistivat sen.

Voi ei. Nyt ei ollut enää henkilökuntaa, joka nylkyttäisi herkkua kasaan. Tehtaaseen oli pian saatava hommansa osaavaa karamelliporukkaa, joten Knoed kävi äkkiä nitomassa lyhtypylväisiin rekrytointijulisteita. Niitä oli varastossa kattava kokoelma, koska niihin oli päässyt toinen toistaan nolompia kirjoitusvirheitä, vaikka johtaja oli itse ne tehnyt ja tarkistanut. Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa kihertää pikkumokille. Lukekaa köyhät siitä:

"Hakekaa tekin täitänne. Tehtas on valemiina juuri nisuun. Ota täivaate mukaan kus tuut ja pois illallalla. Oiken pieno palkamaksun saan, sinä et mitään. ongelmia."

Vaikka juliste oli suorastaan koukuttava, ilmeisesti edellisten työläisten äkillinen deinkarnaatio piti hakijat poissa. Mitä helvettiä nyt piti mukamas tehdä`? Sitten hetken aneemisia talouslukuja autiossa karkkihallissa tuijottanut Tehdaskendo oivalsi yhtäkkiä, että tilastot olivatkin pelkkää harhaa, josta pääsi eroon vääntämällä optiset stereovastaanottimet eli silmämunat vaaka-akseleidensa ympäri 180 astetta. Johan näyttivät käppyrät plussaa! Työntekijöiden määrä oli hetkessä ampaissut nollasta sataan, karkkeja suollettiin markkinoille ihan vitusti ja mikä parasta, rahavirta huuhteli lompakosta koit ja vekselit pois. Näin sen pitääkin olla. Näin johdetaan etulinjasta. Tulin, näin väärinpäin ja voitin.