Eräänä aamuna Karamellitehtailija Kendo D. heräsi nihkeään epätietoisuuden tuntuun. Se kaiveli takaraivossa kuin tyynyn alle piilotettu käsikranaatti eikä suostunut asettumaan. Mitä asia siis nyt oli jäänyt hoitamatta?

Ai niin, voi visva. Tänään oli viimeinen mahdollinen päivä käväistä yksityispatologin vastaanotolla hakemassa todistus ylivoimaisesta terveydestä ja hygieniasta. Ilman sitä tehdas suljettaisiin ja työntekijät lahdattaisiin tarpeettomina. Viime tarkastuksesta olikin aikaa, koska eihän kukaan nyt vapaaehtoisesti lähde ronkittavaksi. Kylän terveyslautakunta oli sietänyt vitkuttelua ihmeen kauan, mistä kunnia kuului avokätisille lahjuksille, mutta nyt oli viimeinkin aika kohdata syvimmät pelot. Joten mikä siinä auttoi, takki vaan jalkaan ja hoitamaan homma kotiin. Onneksi patologin hallintopalatsi sijaitsi paitsi lähellä, myös alempana, joten Kendo saattoi liukua lukaalinsa ylimmästä K-kerroksesta pulkalla suoraan leijonanluolaan. Päivää!

Vaikka tällaiset käynnit totuuden äärellä olivatkin huikean vastenmielisiä, eräs valopilkku sentään kimmelsi tosiasioiden pimeydessä. Raatolekurin odotushuoneessa tarjoiltiin tiukkaakin tiukempaa jännäjuomaa isoista lasisista pöntöistä, joissa kelluskeli sisäelimiä, irtoraajoja ja epämuodostuneita sikiöitä. Etiketeissä mainostettiin jotain "kudosnäytteitä", jotka kieltämättä vähän haittasivat hörppäämistä, mutta pian kaikki liuokset oli kaadettu lauluaukkoon eikä nurkan takana odottava terveystarkastus jännittänyt enää niin paljon. Kohta tehdasukko suorastaan vaati pääsyä operoitavaksi, kun entsyymi kihahti kravatin ja irokeesin välimaastoon. Tuli oikein hiki, joten hän repi tekstiilit päältään ja tanssahteli malttamattomana ympäri vastaanottoa. Tuntui jo hyvinkin siltä, että patologin teuraspenkkiin päätymisen ohella nakuilu oli parasta hommaa, jota voi tehdä vaatteet päällä.

Hetken kuluttua pyhän operaatioluolan oviaukkoon syttyi merkkisoihtu ja Kendo syöksyi peremmälle, ennen kuin kudosnäytenesteen takia epäselvältä suhrulta näyttävä vahtimestari ehti heittää riehakkaan asiakkaan niska-persenaama -otteella ulos vähän jäähtymään. Em. asiakas ei jäänyt odottamaan kohteliasta pyyntöä asettua metallipöydälle pötköttämään, vaan toimi inter- ja proaktiivisesti. Sehän sopi tietysti hyvin patologille, joka veti mustan huppunsa syvemmälle ja ryhtyi töihin.

Ensin tarkistettiin luottokelpoisuus, sitten otettiin kielestä ulostenäyte ja lopuksi hakattiin refleksivasaralla paistomittari paksuimpaan kohtaan. Ei se tämän isompi operaatio ollut, mutta edessä oli sentään vielä tulosten analysointi. Viime kerralla, joskus vuonna hippi ja pamppu, K sai puhtoiset paperit rimaa hipoen, kun tohtori oli bongannut näytteistä yksisuuntaisen mielikuvitushäiriön, mutta antanut sitten armon käydä oikeudesta. Eihän sellaisen pikkuvaivan saa antaa estää karamellien valmistusta. Tällä kertaa vikalista näyttikin vähän pidemmältä ja patonomi kirjoitti enemmän pillereitä kuin lääkäri määrää. Punaisia ryynejä otettiin pitkälle edenneeseen elintoimintojen jatkumiseen, sinisillä vaimennettiin edellisen haittavaikutuksia, joita olivat esim. muumioituminen ja pysyvä hengittämättömyys, vihreitä napsittiin luomaan riippuvuus kahteen edelliseen ja keltaisista jäi hyvä maku suuhun. Näin kattavaa terveyspommitusta olisi tuskin tehtaan oma druidikaan pystynyt vetäisemään lonkalta!

Koska Kendotehtailija Karamelli D. lupasi noudattaa patofobin hoitosuunnitelmaa, hän sai mukaansa vapauttavan lääkärintodistuksen: täydet 5/10. Sillä sai pitkitettyä tehtaan olemassaoloa, jota uhkasivat toistuvat ruokamyrkytyspandemiat ja sotilaallisen väliintulon mahdollisuus, joista jälkimmäinen oli pomohahmon mielestä silkkaa liioittelua, sillä tehtaan sisäisen turvallisuusarmeijan ydinaseet oli tarkoitettu pelkästään kilpailijoiden listimiseen ensi-iskujen muodossa. Lääkkeet piti silti ottaa, mutta niiden ilmiselvän hyödyn taustalla häälyi jokin selittämätön pelko, joka piti jollain tavalla saada kukistettua. Välttääkseen henkilövahinkoja K käväisi kylän keskustan Tavallisen Rauhan aukiolla kohoavassa temppelissä uhraamassa 40 neitsyttä. Johan helpotti.

Tehtaalla työt jatkuivat siis keskeytyksettä. Johtaja kierteli huojentuneena orjatyövoiman seassa katselemassa kuinka värikkäitä namuja pakattiin erilaisiin kääreisiin; punaisiin, sinisiin, vihreisiin ja keltaisiin. Oli kuin maalitehdas olisi räjähtänyt kukkakedon yllä. Pientä jekkua tehdäkseen K-päällikkö lurautti taskustaan voimakasta myrkkyhyytelöä yhteen lähetykseen, joka oli näemmä menossa apteekkiin. Siitä tulikin mieleen, että pitäisi hakea patofiilin määräämät lääkkeet. Että pysyy terveenä.