Kulkipa kerran polkua pitkin itse Kendo D. valtava säkki selässään. Puhisi ja ähisi. Mutisi omia mielettömyyksiään. Illansuussa hän päätti leiriytyä yöksi polunmutkan ison kiven juureen. Sattumalta toinen kulkija, harmaapartainen metsäukko, ehätti paikalle hänkin ja alkoi tivata säkin sisältöä. Se kun liikahteli oudosti ja sisältä kuului tukahtunutta tirskahtelua. Kendo sanoi:
- Kannan siinä syntisiä kylään, jotta pääsen heistä kunniakkaasti eroon. Kokki saa tehdä heistä muhennosta koko kansalle!
- Miksipä et tuikkaisi heitä kuoliaaksi tikarilla nyt heti, niin ei tarvitse kärsiä heidän sätkintäänsä?

Se olikin hyvä ajatus ja vaikkei Kendolla ollutkaan tikaria, ruosteinen pistin sentään löytyi vyöltä ja sillä hän sivalteli säkkiä, kunnes tuli hiljaista. Pistimen hän sujautti takaisin paikalleen voipuneesti ja sanoi:
- Ei se kyllä auta. Huomenna päivällä säkissä alkaa taas melkoinen elämä ja selkääni potkitaan ja korvaani kuiskutellaan. Sellaisia ne syntiset ovat.

Seuraavana aamuna Kendo lähti jatkamaan matkaansa kohti kylää säkki selässään. Keskipäivän maissa alkoi kuulua tuttua supinaa säkinsuusta ja alkoipa taas myös tavaton myllerrys. Sitä jatkui iltaan ja ihan väsymiseen saakka. Auringon jo laskiessa mailleen Kendo päätti öitseä joen rannalla ja lysähti väsyneenä makuulle. Sitten paikalle sauvoi lautallaan taas vieras matkalainen, tällä kertaa pitkänsalskea kalastaja, joka alkoi tivata säkin sisältöä. Sieltä kun kuului mutinaa ja joku selvästi potkiskeli. Kendo sanoi:
- Vien siinä syntisiä kylän kokille paistiksi. Olkoon heistä kerrankin hyötyä koko kansalle!
- Mutta jospa hukuttaisit heidät heti säkissä jokeen, niin ei tarvitsisi tuskistella tuota kamalaa möyrimistä?

Se oli varsin hyvä ajatus ja vaikkei Kendo itse osannutkaan uida, eipä sitä kukaan muukaan sentään säkin sisällä osaa. Pian Kendo nosti hiljentyneen säkin joesta kuivalle maalle, lysähti takaisin sijoilleen ja sanoi:
- Ei siitä kyllä ole apua. Huomenissa sama peli jatkuu ja selkäni on potkimisesta ruhjeilla ja korvissani kohisee pahuuden kuiske. Sellaisia syntiset kaiketi ovat aina olleet.

Kun seuraava aamu koitti, Kendo lähti raskaan säkkinsä kanssa kohti kylää ja pianhan alkoi taas supatus säkinsuussa ja aikamoinen potkuttelu. Onneksi hän kohta saapui kylää ympäröivän paaluaidan portille, heitti säkin selästään ja huusi vartijaa. Tämä sieltä jo kurkkikin portin päältä ja tivasi säkin sisältöä. Se nimittäin nytkähteli kummallisesti ja sisältä kuului puhetta ja muminaa. Kendo sanoi:
- Tuon koko kansalle syötävää! Tässä on säkillinen syntisiä, joista kokki varmasti osaa tehdä oivaa muhennosta!
- Eikö olisi parempi kalauttaa heidät hiljaisiksi lapiolla, niin saat kannetuksi säkin turvallisesti sisään?

Siinä vasta mainio ehdotus ja vaikkei Kendolla ollutkaan lapiota, isolla kivenmurikalla säkki hiljeni ihan yhtä hyvin. Vartija avasi portin ja päästi Kendon säkkeineen sisään. Kohtapa hän saapui kyläkokin majalle, laski säkin ison padan viereen ja kertoi tuliaisistaan:
- Eivät ne varmaan hyvältä maistu. Kait maar padassakin alkaa pian hulina ja loiskuttelu. Sellaisia ne synnin tuskat ovat tuskallisille syntisille.
- Mitäpä jos kaadat heidät suoraan pataan, niin pääsen sirottelemaan maustetta sekaan?

Sehän se vasta hyvältä kuulosti ja vaikkei Kendolla ollut kovinkaan hyvä makuaisti, hänkin sentään tiesi miten syödään. Mutta voi! Säkistä valahti kiehuvaan liemeen vain kasa likaisia vaatteita ja tainnoksiin hakattuja loistoukkia. Nekö ne siellä olivatkin elämää pitäneet ja selkää potkineet?

Se tarkoitti vain yhtä asiaa: syntisäkki oli jäänyt pesulaan.