Se taisi olla viime viikon mennyntaina, kun Karamellitehtailija Kendo D. rysähti toimistonsa lattian läpi otettuaan kevyen aamupäiväkännin vähän turhan raskaasti. Kiinteistövastaavan puheet kestävästä vohveli- ja nougatrakenteesta osoittautuivat paikkansa pitämättömiksi, joten sinne painui ukkoherra alapuolella odottavaan kylmävarastoon. Siellä oli nimensä mukaisesti hiukan viileää, minkä K saattoi jopa aistia, kun ensihysteriasta päästiin eroon. Toki siinä sitten alkoi heti nenä vuotaa ja kurkku rohista, joten flunssan kanssa ei kauaa nokka tuhissut.

Tultuaan täyteen tiedoisuuden tilaan Kendo havaitsi pudonneensa pakastettujen kinuski-, persikkavaahto- ja piparkakkutölkkien väliin. Hyvä kun ei ollut kolauttanut päänuppiaan ihan vieressä sojottavaan marenkipölkkyyn ja sen lohkomiseksi tarkoitettuun piilukirveeseen. Herkkua oli joka lähtöön, vaikka näissä lämpötiloissa niistä tosin ei kauan ollut iloa, kun raajat alkoivat kangistua ja ilon kyyneleet jäätyä. Eivätkä Kentsun tekarit olisi noihin makeisiin jääkokkareihin pystyneetkään. Kirvestä hän ei jaksanut nostaa ja Totuus-vasara oli jäänyt yläkerran toimistopöydälle.

Koska maallinen vaellus näytti nyt tulleen hyiseen päätökseensä, Karkkisetä ryhtyi järjestelemään pakasteista arvoistaan hautapaikkaa. Jäätelopakkauksista sai ladottua sangen mukavat penkit muistotilaisuuteen osallistuville ja viimeiseksi leposijaksi muotoiltu sorbettipeti sai koristeikseen suklaatryffeliruusukkeita. Kävipä hän vielä otattamassa itsestään edustavan kuvan juhlapaikan sisäänkäynnille. Sitten kaikki oli valmista ja viimeisiään vetelevä tehdasmaisteri paneutui pötkölleen odottamaan ikuista unta, koska mitään muuta ei enää voinut tapahtua.

Paitsi tietysti se, että lattia petti taas ja Kone Dd. putosi suoraan kylmävaraston alle rakennetun kryptan uhrialttarille, jonka ääressä reluktanttimunkkien innokas veljeskunta mumisi mystisiä loitsuja Enksmoottisista Kirjakääröistä. Alttari oli ehdottomasti sorbettisänkyä kovempi makuualusta, mutta Kendo päätti silti jäädä hetkeksi vähän huilaamaan ja sulattelemaan jäseniään kryptan tervasoihtujen lämmittämässä ilmassa. Kohta kuitenkin veljeskunnan korkein naispappi loihti kaapunsa poimuista ruosteisen tikarin, jolla niin sopivasti paikalle tupsahtunut kapitalistisika voitaisiin uhrata. Kendon itsensä mielestä kylmävarasto alkoi heti tuntua paljon paremmalta paikalta, mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään isompia pelastautumisliikkeitä, karmajatkumo puuttui peliin.

Kryptan lattia nimittäin antoi periksi ja Kesso rusahti tehtaan alapuoliseen kallioon louhitun metrotunnelin kiskoille. Hänen mielestään murskaantunut naamataulu olisi riittänyt tällä erää, mutta samassa hänen ylitseen paahtoi täyteen buukattu juna, jonka matkustajat hurrasivat hänen nimeään. Ei ehkä yliajon takia, vaan siksi, että oli koittanut kylän Älä Käytä Mitään Alkoholitonta -juhla tehtaan puutarhassa. Veturin alustaratkaisujen mukana asemalle raahautunut KD yritti toivottaa kaikki tervetulleiksi, mutta nytkähtelevä jauhelihamöykky ei tehnyt kovin suopeaa vaikutusta yleisöön. Voisiko tästä enää alemmaksi vajota?

Kyllä. Aseman alla oli näemmä kellari.