Erityisvainoharhainen karamellitehtailija Kendo D. oli tullut siihen lopputulokseen, että Vihollinen vaani juuri Häntä ja hänen Tehdastaan. Saattoi vain kuvitella minkälaisia konnankoukkuja siellä oikein kehiteltiin ja aivan varmasti virnisteltiin, ja hierottiin kulmakarvoja ja käsiä yhteen. Tehdaskunkku päätti suojata persoonansa ja omaisuutensa vaakatasossa suoritettavilta hyökkäyksiltä ja mikäpä siihen paremmin sopisikaan kuin jonkinlainen aita. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa mennä pankkiholviin mankumaan kulutusluottoa rakennustarvikkeita varten, vaan ainekset piti haalia heti ihan mistä tahansa. Aseuraanivarastossa oli kieltämättä tavaraa, mutta sitä ei oikein uskaltanut hipelöidä eikä ainakaan vasaroida. Siitä voisi tietysti kasata portin, joka reagoisi vähintäänkin tymäkästi valtauskuumeisten hyökkäysfalangien muurinmurtajaan. Itse tehtaan muuttuminen samalla radioaktiiviseksi höyryksi ei kuitenkaan herättänyt pelkästään positiivisia mielikuvia.

Kendon rahapolitiikan ytimessä oli irtovaluutan vuolas äyskäröinti sijoituskohteisiin, joiden tuotto taas ohjattiin seuraaviin voitto-odotuksiin. Tästä syystä käteistä ei nyt liiemmälti ollut panostaa paranoiarakenteisiin, ja kun useamman hengen kummituskartanon myyntiaikeet vaikuttivat menneen vituiksi, taskunpohjat tulivat tutuiksi likviditeettinälkäiselle. Asunnonvälittäjänä toimineella vampyyrillä oli nyt peiliin katsomisen paikka, kun käytöstä poistuneen pytingin myynti oli sakannut, vaikka hinta oli painunut alle haamurajan. Sieltä ei nyt tulisi kaivattua rahoitusta, mutta...

... Työläisten parakit sen sijaan joutivat aidan aiheeksi. Äkkiä ne tulikin purettua ja naulat kiskottua laudoista, palkeista, listoista ja työläisistä. Puutavaran K latoi tehtaan ympärille ja rupesi rakentamaan aitaa. Siitä vaan työkalu käteen ja huitomaan! Totuus-vasaralla tuntui kuitenkin olevan oma tahto, sillä suurin osa iskuista osui sormille niin, että luunsirut lentelivät ja punainen kastike roiskui. K olikin ihmetellyt, miksi vasarassa oli verikuurna, ja varren tappokatkaisinkin olisi ainakin nimensä perusteella sopinut paremmin mestauskirveeseen. Urakka piti kuitenkin saada maaliin, joten siinä ei murskaantuneita nakkeja ehtinyt sen suuremmin surra. Jälkeä syntyi maksimitahdilla ja kohta koko karamellien tuotantolaitos oli ympäröity suoja-aidalla vihulaisten tylpistyä. Siinähän yrittävät sitten työntyä henk. koht. karam. teht.

Luonnollisesti saman tien tehtaan katolle laskeutui hulppeasta aidasta piittaamaton jättimäinen avaruusanus, josta pusertui natsimuumioiden kurinalainen armeija päällikkönään sturmbannfarao Hildolf Atler. Hänen kohorttinsa hoippuivat tuhatvuotisten sotaoppiensa kovettamina valtaamaan karamellitehtaan taktiset kohteet raahaten perässään käärinliinoja, toteeminukkeja ja pergamentinriekaleita. Yllätyshyökkäyksestä pökertynyt Kendo D. saattoi tuskin uskoa silmiään nähdessään kuinka omaisuus vaihtoi omistajaa ns. rivakalla tahdilla.

Onneksi tehtaan varaston takana tupakinpolttoa opettelevat pikkupojat sattuivat heittämään palavan tulitikun eräänkin muumion päälle ja sehän suorastaan kohahti liekkeihin! Pian koko työläisporukka tajusi puolustautua näiltä kuivuuttaan natisevilta valloittajilta millä tahansa liekkejä sylkevällä välineellä ja kerta heitolla lamaannuksestaan herännyt johtajakin ryntäsi viuhtomaan soihdulla. Vihollisia kuitenkin riitti ihan mukavasti, joten hiki siinä alkoi virrata, varsinkin kun loimottavista pahuuden kätyreistä hohkasi infernomainen kuumuus.

Kun Kendon vaatteet ja hiukset olivat palaneet jo kolmannen kerran tunnin sisään, herralle tuli mieleen yhä uudelleen tuhkamunasta syntyvä tarulintu. Ikään kuin hän itse olisi liittynyt pitkään legendojen ketjuun. Hänet valtasi suorastaan voinninkaltainen olotila.