Viikon verran avaruusorjia tehtaallaan vahtimassa ollut Kenzo C päätti palata kotiinsa Demoniplaneetalle. Emoalus kuljetti herttuan kiertoradalle ja siitä eteen- eli alaspäin homma hoitui normaaliin tapaan laskeutumiskapselilla. Se oli vähän turhan ahdas tehtailijan urhealle olemukselle, joten hän potki modulin kylkiin pullistumat korkokengilleen. Ulkoa kuului kivaenteistä rytinää, kun lämpöpanssarista lohkeili suuria laattoja. Hyvä näin.

Hetken kuluttua aluksen tietokone ilmoitti, että jossain on nyt pientä klappia, koska automaattinen jarrutus ei toimi. Tekniikka ei ollut Keklon vahvimpia puolia, mutta sen verran mulkero sentään tajusi, että ilman jarruja laskeutumisesta tulee kipakka. Aluksessa oli kyllä pelastuskapseli, joka oli kuitenkin jo sen verran pieni, ettei sinne mahtunut kuin kaljakassi, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Keksa rupesi kohnaamaan esiin ohjekirjaa suorittaakseen turvallisen hätälaskeutumisen ja pahoittaakseen mielensä, sillä kirjassa oli vain tekstiä, ei lainkaan hauskoja kuvia. Hän paiskasi tylsän opuksen päin laipiota ja sattui irrottamaan samalla yhden huoltopaneelin. Nerouden ja ilmakehässä kärventymisen välinen ero on näemmä häilyväinen: luukun takaa paljastui syy ongelmiin. Aluksen sähköjohto oli mennyt poikki!

Knode oli tapansa mukaan heittäytynyt - tai itse asiassa jopa heitetty - kapseliin naama edellä, joten asento ei ollut paras mahdollinen korjaustoimenpiteitä varten. Raajojen ja yläpään vääntäminen oikein päin otti oman aikansa ja kun korkeutta oli enää kolme metriä, hän sai sipaistua johdonpäät yhteen herttaisella rusettisolmulla. Laskeutumisjalka pluiskahti esiin kotelostaan ja jäikin ainoaksi ehjäksi osaksi muun kapselin mennessä vituralleen. Oli se sen verran intensiivinen täräys. Kendonautin luikerrellessa ylös avaruussataman kiitoradalle ilmestyneestä impaktikraaterista viereen muksahti jarruvarjonsa varassa sopivasti hötäkässä irronnut pelastuskapseli sisällään täysin ehjänä säilynyt pilsneriasetelma. Siitä olikin hyvä ottaa onnistuneen laskeutumisen kunniaksi aika raju siivu.

Kentän laidalle liukui samanaikaisesti myös emoaluksen yhteyssukkula kyydissään kapteeni ja muita koppalakkisia. He yllättyivät nähdessään ikkunoistaan Kendon, mutta rupesivat sitten nikkailemaan silmää keskenään ja virnuilemaan ovelan näköisinä. Olivat varmaankin juuri kuulleet miellyttävän kaskun. K ei halunnut vaikuttaa ulkopuoliselta, joten hänkin räjähti mielipuoliseen huutonauruun. Pallea kireänä ja vesi silmissä tehtailija kompuroi terminaalin uloskäynnistä sisään. Kotona oltiin.

Tai ei ihan sentään. Terminaalilta oli vielä joltinenkin heitto kämpille, mutta Kestron lompakko oli keventynyt melkoisesti hänen majoitettuaan avaruusorjat viiden tähden hotelleihin eikä taksitopteriin ollut nyt varaa. Piti siis pistää apokalyptinkyydiksi. Matkaevästä oli onneksi koko kilisevä kassillinen eikä Demoniplaneetta ollut nimestään huolimatta mikään erityisen kammottava paikka, ainakaan säiden puolesta. Muuten kyllä. Ei ole tiedossa aiheuttivatko demonit tämän katastrofin, mutta kaljakassi paljastui tyhjäksi jo terminaalin parkkipaikalla ja samalla Kendolle oli tullut huimaava olo ja kusihätä. Oli saatava pian jotain vahvistavaa.

Uupunut tehdasnero hoippui lähimpään halpisräkälään ja alkoi tilailla herkullisen kuuloisia maljoja. Oli Matamin Läiskesoppaa, Huorraa, Tappokiljua ja Psykoporaa. Löytyi myös Aggressimaa, Mustan Kultin Uhrausjuomaa ja Erakon Kimppatuoppia. Entä Neitsyeen Galaksimaitoa, Nilkkitiivistettä, Pilkkisiivitettä tai Silkkiviinikettä? Jo vain, kiitos! Otetaan ne. Kaikki. Onneksi K:n lompakosta lähti vielä sen verran kreditonisäteilyä, ettei tarvinnut tiskihommin lähteä, vaikka hilkulle se meni.

Sanotaan näin, että jossain vaiheessa iltaa Kendo tuli ajatelleeksi, että mikseipä tähtäisi seuraavalla kerralla pelastuskapselilla avaruussataman sijasta kotiin? Katosta läpi ja suoraan sänkyyn ilman patikointia. Aika hulppeaa. Näin hyvä idea kannatti merkitä ylös jatkokehittelyä varten. Suurpääoman edustajana hän oli tottunut käyttämään hyväksi monin tavoin työläisen selkänahkaa ja repäisikin sellaisen saman tien naapuripöydän ukkelilta muistiinpanovälineeksi. Kulmat kurtussa ja sulkakynä suupielestä toiseen soutaen hän hioi mielessään sanamuotoa ja nyhersi sen viimein nahanriekaleelle.

"kkApsel s änkymn"

Ilmeisesti matka oli jatkunut vielä muutamaan muuhunkin juottolaan, koska aamulla lasten leikkikentältä herätessään Kinko saattoi havaita käsiensä tuoksahtavan paljastavasti tiskiaineelta. Muitakin hajuja esiintyi, mutta niiden tutkiminen sai jäädä toiseen kertaan, sillä joku urpo tuli riehumaan ja uhkailemaan kannibalismilla. Tarttuipa vielä nilkkoihin ja alkoi pyörittää ilmassa kuin moukaria niin, että kaali kolahti joka kierroksella kiipeilytelineeseen. Se tuntui Kensusta osittain jopa epämiellyttävältä, koska eilinen ravintolailta oli vielä tuoreessa muistissa. Viimein tuhma setä irrotti otteensa ja häipyi paikalta.

Vai näin täällä nykyään kohdellaan tehtaanomistajaa? Jätetään noin vaan hiekkalaatikkoon lojumaan kuin pahainen keppihevonen. Tällaisia jupisten Kensmanni jatkoi itsekin matkaansa ja päätti valtavaksi yllätyksekseen mennä suoraan kotiin koukkaamatta tasoitehuurteisella. Se oli itse asiassa niin suuri yllätys, että sitä piti päästä analysoimaan huurteiselle. Pysäköityään persiinsä baaritiskin ääreen hänelle tuli seuraava uusi ajatus: minkä takia hänen piti laskeutua planeetalle ahtaalla kapselilla, kun muu porukka matkusti tyylikkäästi sukkulalla? Sitäkö ne paskanaamat siellä satamassa virnistelivät? Tuttu raivo alkoi kuplia takaraivossa ja se oli sitä myöten selvä peli. Hajanaiset muistikuvat kertoivat myöhemmin maailmanlopun maisemista, hävitetyistä kaupungeista ja aukirevityistä tähtilaivoista. Syyllinen itse havahtui reaaliavaruuteen asuntonsa eteisestä, johon oli tuupertunut säätötoimenpiteiden uuvuttamana.

Jaaha, postia olikin tullut melkoinen läjä. Odotetusti suurin osa oli laskuja, mutta seassa oli myös kaksi mainosta, joista toinen lupaili "amalgaamit syövyttävää karkkihetkeä" ja toinen "karkkipäivän lopettavaa amalgaamihoitoa". Ota näistä sitten tolkku. Peremmälle päästyään Kexa päätti heittäytyä lepoasentoon, mutta havaitsi sen mahdottomaksi, sillä makuuhuone oli täynnä kolhiintuneita laskeutumiskapseleita.