Enää ei raikunut nuorison suusta ylevöittävä huuto "Kunnia Kendon Karamellitehtaalle!" niin usein kuin lakikääröissä edellytettiin. Karkkia meni kyllä entiseen tahtiin, mutta jotain uutta oli keksittävä. Keksit olivat tietysti yksi vaihtoehto, mutta kun Kenca ei olisi millään jaksanut leipoa. Siitä tulivat hihat ja rystyset kipeiksi. Onneksi tehtaan päädruidi köpitteli paikalle ja vinkkasi, että teinit tykkäävät limunaadista. Druidin kaulassa roikkuva massiivinen amuletti oli painanut äijän niin kumaraan, että otsa kopahteli nilkkoihin joka askeleella. Jostain sieltä säärien korkeudelta kuului kuitenkin osaavasti tarvittavien ainesosien lista. Ei mikään turha äijä se droidi! Kender teki pikalaskutoimituksia tällä kertaa poikkeuksellisesti omassa päässään ja tuli siihen lopputulokseen, että inkvisiointirahat eivät riittäisi uuden limulinjan perustamiseen.

Pätäkkää piti siis jostain saada, mutta pankit suhtautuivat nihkeästi Kenzion anomuksiin. Eikä se mikään ihme ollutkaan, sillä hän oli rahapulassaan myynyt jo vaatteensakin ja pelkässä baskerissa ja eriparisissa kumisaappaissa pankinjohtajan konttoriin tunkeutuva Herra Tehdasmies oli varsin traumatisoiva ilmestys. Jotain hänellä sentään vielä oli myymättä, nimittäin vanha ja hyvin huonosti palvelut avaruusristeilijä S.S. Görmann Hering. Siitä vaan tussilla hinta kylkeen ja kaasu pohjassa kiertoradalle kaupittelemaan.

Illalla auringon laskettua avaruusromupilven taakse Kempsa joutui kuitenkin palaamaan planeetan pinnalle pettyneenä ja edelleen Görmannin omistajana. Ei mennyt peli kaupaksi, ei edes fasisteille, vaikka K oli pitänyt heitä sentään asiallisena porukkana. Suorastaan aatteen miehinä. Voi vitulla päähän, mitäs nyt pitäisi tehdä?

Ai niin, meinasi vallan unohtua se paras tapa lisätä pyörteitä ja aaltoja kassavirtaan, nimittäin vakuutuspetos! Kaikista puutteistaan huolimatta Görmannissa oli hirviö- ja palovakuutus, mutta vaikka Isäntä-K olikin enimmäkseen varsinainen hirvitys, oli parempi tukeutua tuleen. Pian nokinen ja pahasti palovammainen Kakken riensikin vakuutusyhtiön yövastaanottoon ja alkoi vaatia saataviaan. Todisteena hänellä oli nippu valvontakameran ryppyisiä mustavalkokuvia, joita vakuutusvirkailija syynäsi epäluuloisena. Eihän tässä vaan ole kyseessä varkaus tai vesivahinko? Ei tietenkään! Näkihän noista kuvista selvästi, että Kendo itse siellä hääräsi tulitikkuineen kalusteiden ja verhojen kimpussa.

Hetken kuluttua takaisin kadulle muhkean setelitukon kanssa päässyt Keswa yritti sinnikkäästi, ettei olisi mennyt juhlimaan voittoaan pimeydestä, mutta tanssahteli pian balleriinan keveydellä lähimpään raskaan sarjan juottamoon. Aamuyöllä hän jo nasautteli lättyyn eli beatboxasi ikään ja sukupolveen katsomatta kaikkia grillijonon asiakkaita. Ilmeisesti myös lätyt piti siis valmistaa leipomalla. Rysty-K ehti vielä ennen suojatielle sammumistaan uhkailla väestöä uudella keksinnöllään, joka vei limuhyllyn kautta hautaan erinomaisella nopeudella.

Seuraavana päivänä alkoi varsinainen työ. Ensin massiivisia ideoita saanut Kendo luetteli vellinkeittäjille koko joukon tarvittavia raaka-aineita (kuplivaa vettä. Kuplivaa VÄRILLISTÄ vettä. Kuplivaa MYRKYLLISTÄ vettä. Kuplivaa värillistä MYRKKYÄ) ja antoi selvät ohjeet uuden limun tekemiseen. Ei ollut aikaa hukattavana, ei varsinkaan nyt kun tuotteet piti kuljettaa kauppoihin kuormajuhdilla. Tehtaan kuljetusalus oli nimittäin poltettu edellisenä yönä. Kemisteillä ja keittäjillä ei onneksi kauaa puntti tuhissut, kun korikaupalla uutta litkua jo kiikutettiin Johtajan huoneeseen näytille. Vaikutti varsin hyvältä - vain nimi puuttui, mutta sekin ongelma oli pian ratkaistu Kakkan sipaistua äkillisen mielikuvituspuuskan yllättämänä pullojen kylkeen etiketin "Värillistä Myrkkyä".

Myöhemmin iltapäivällä kuormamuulit palasivat tehtaalle ja niiden ajajat kehuivat tuotteen menneen kaupaksi tappavan tehokkaasti. Kaikki VeeÄmmää juoneet olivat nauttineet herkusta loppuelämänsä ajan ja suorastaan kirkuneet sisuskalut savuten, mutta se oli kaiketi vain yhteensattuma. Kiittääkseen henkilökuntaa hyvin onnistuneesta liiketoimintatempauksesta Kese piti illalla juhlat tarjoten firman puolesta karkit ja limut. Lupasipa vielä dramaattisen palkankorotuksen kaikille niille, jotka seuraavana päivänä tulisivat töihin.