Olikohan se nyt viime viikolla, kun Karamellitehtailija Kendo D. heräsi huonosti valvotun yön jälkeen kartanonsa parvekkeelta. Sieltä hän katseli hiukan tokkuraisena pihaan, joka oli muutamaa mielenosoitus- ja fanitusporukkaa lukuunottamatta kummallisen tyhjä. Mitäs sieltä nyt sitten oikein puuttuikaan?

Joku oli pöllinyt auton ja jättänyt nurmikolle pelkän mustuneen läiskän! Voi helvetti, tätä se verovoudin uhkauskirje tiesi eikä tilanteesta selvinnyt oikein muutoin kuin hörppäämällä hiukan kotikutoista. Nieltyään ensimmäisen poskellisen vielä riehakkaasti käyvää kiljua Kendo tunsi kuinka jokin kolahti päänuppiin. Silmissä pimeni ja pomoäijä vajosi armeliaaseen tajuttomuuteen.

Seuraavana aamuna tosiaikaan havahtunut Kenho päätti hankkia uuden auton. Eikä mitä tahansa puolilahoa klassikkoa, vaan arvolleen sopivan menopelin, jota kehtasi esitellä alaisille ja muille heikkolahjaisille. Sellaista ei löytynyt kaasujättiläisplaneetan kiertoradalta renkaita potkimalla, vaan piti oikein marssia paikallisen Radio Ratkaisuvesurin mainostamaan liikkeeseen heti tuossa noin. Hän kouhaisi toimiston pöytälaatikosta turpean nipun seteleiltä näyttäviä läsyjä ja hyppäsi parvekkeelta naamalleen asfaltille. Peruukin lisäksi kehosta irtosivat tekohampaat, silmälasit ja kuulolaite. Tajunta katosi mustuuteen.

Heti seuraavana aamuna Kezma eteni autokauppaan tekemään autokauppoja. Henkilökunta riensi tukemaan horjahtelevaa ja voivottelevaa bisnesprinssiä, sillä hänestä huokui vatsahappoisan käryn lisäksi varakkuus, jota varsin raihnainen olemus ei onnistunut peittämään. Monenlaista kulkupeliä lykättiin syynättäväksi, mutta K-tehtailijalle ei tuntunut kelpaavan mikään. Oli siinä pikaliipparia, takatuupparia, lotjaa ja laivaa joka lähtöön, vaan eipä napannut. Viimein itse kauppias lensi erikoisvarastostaan pikimustan fregatin, josta Kinkka kiinnostui välittömästi. Siinä se oli! Ihan samanlainen kuin se, jonka vouti oli varastanut ja vieläpä samanniminenkin: Sturmjatimatic Munito Bessolini. Sen oli pakko olla jonkinlainen enne.

Sitten ruvettiin värkkäämään kauppakirjoja. Olihan herralla ajokortti? Totta kai ja vielä varmassa tallessa kyläpoliisin kassakaapissa. Entäpä tuo ajokunto, onko tullut otettua? Siihen Kendo ei osannut oikein vastata, mutta tukko seteleitä vähensi kauppiaan mielenkiintoa huomattavasti. Siinä missä hän äsken oli varjellut alusta raivokkaasti kuin naaraslahna poikasiaan, nyt hän ojensi virtalukon avaimet Bessolinin uudelle omistajalle, joka nyhräsi vielä peukalollaan sinetin papereihin ja ontui ohjaamoon. Ennen kuin kukaan ehti estää, K runttasi tallan pohjaan ja jyräytti kiertoradalle. Kiihtyvyys oli sitä luokkaa, että taju häippäsi välittömästi.

Tämä se oli elämää! Alla uusi auto ja edessä noin 15 miljardia valovuotta tilaa kaahata. Kukaan ei tullut lässyttämään säännöistä tai aikataul... jaa niin. Eihän se tehdas itsekseen pyöri, ainakaan kovin kauan. Ehkä tässä oli silti muutama päivä aikaa purkaa pahimmat tieraivot. Mahdollisesti välillä voisi poiketa jollekin paratiisiplaneetalle lepuuttamaan yli-innokasta kaasujalkaa. Sitten vaan makoilisi kirkkaan tähtitaivaan alla ja syljeskelisi kattoon.

Unelmointi päättyi kuitenkin äkkiä, kun konehuoneesta alkoi kuulua epämiellyttävää mäiskettä. Siitä tuli mieleen ihan se eräskin spektaakkeli, kun tehtaan henkilöstö nousi kapinaan ja johon liittyi oleellisesti ruttoepidemia ja leikkuupuimuri. Nyt oli kuitenkin kyse ilmeisesti jostain ihan oikeasti vakavasta ongelmasta, sillä aluksen valotkin alkoivat räpsyä ja vauhti hiipui. Oli pakko kääntyä äkkiä takaisin ja nilkuttaa takuuhuoltoon. Juuri tällaiset vastoinkäymiset olivat omiaan aiheuttamaan kuluttajassa raivoverenvuotoa ja kammiotärinää. Minkälaisena idioottina ne häntä pitivät? Olihan rehellisyyden nimessä tunnustettava, että hulluuden ja mielipuolisuuden välinen raja on häilyvä, mutta ei sekään oikeuta pettämään liiketoimissa. Hän päätti vaatia osan väärennetyistä seteleistään takaisin ikään kuin hyvityksenä.

Bessolini kesti sentään autokaupan pihaan asti. Kekro alkoi karjua jo ilmalukossa veret seisauttavia solvauksia ja pui nyrkkiä koko autoliikkeen porukalle. Sieltähän se kauppias sitten juoksikin vastaan naama yhtä punaisena kuin tehtailijalla ja repi melkein aidon näköisiä leikkiseteleitä silpuksi. Kiskaisipa vielä takataskustaan jakoavaimen ja pysäköi sen Kendon naamaan yhdellä sulavalla heilautuksella.

Tajunta, se poistui eikä tullut enää takaisin.



HARJOITUSTEHTÄVIÄ

1. Pohdi miten Kendo olisi voinut selviytyä paremmin.
2. Sommittele paperille kuva Kendon uudesta autosta.
3. Eläydy Kendon elämäntapaan ja esitä näkemyksesi tovereillesi.
4. Laske miten pitkälle Kendo ehti ajella ennen kohtalokasta konerikkoa (vihje: käytä taskulaskinta)
5. Korjaa nyt jokin moottori. Osaatko tehdä sen? Kyllä ☐ En ☑