Kesäiset kadut ovat täynnä iloista väkeä eikä mikään ihme, sillä musiikki soi kauniimpana kuin koskaan. Soittoniekalla on mukanaan uusi keksintö, sello jossa ei ole kaikukoppaa ollenkaan. Väki kummastelee tätä, mutta ymmärtää viimein, miten ihme toimii. Kadun varteen pysäköity auto toistaa peltikorillaan kaikki kauniit sävelet.

Kielet on kiinnitetty auton koriin yhtenä nippuna voimakkailla magneeteilla ja sellisti pitää sellonsa irrallista kaulaa olkapäänsä varassa. Näin hän saa loihdittua ilmoille jännittäviä sävelmiä, jotka kietovat kuulijat salaperäisiin kuvioihinsa. Joillekin se on vain musiikkia, mutta jotkut vaipuvat peräti eräänlaiseen transsiin menettäen vartaloidensa hallinnan. Heidän kaatuessaan kallot rusahtelevat maahan äänen muistuttaessa rikkoutuvia kananmunankuoria. Näin heidän elämänsä siis päättyy onnellisilla kaduilla lämpimien mukulakivien paljastaessa keltuaisauringot kalkkipilvien keskeltä.